Kamera tekniikkaa

Videokamerat voidaan jakaa kolmeen pääosaan, jotka ovat optiikka, kamera ja nauhuriosa, nauhuri osa voidaan studiokäytössä korvata studioperällä. Pienimmissä ja halvimmissa kameroissa nämä kolme osaa ovat kiinteitä eli ei voida vaihtaa eri osia ( Meän Väylällä Sony DSR-PD170P, DVCAM/ Mini-DV-kamera ). Kalliimmissa kameroissa voidaan kaikkia osia vaihtaa, on myös kameroita joissa voidaan vaihtaa optiikka mutta ei nauhuria ( Meän Väylällä Panasonic AJ-D400E, DVCPRO-kamera ). Optiikka kuljettaa valon kameran sisään ja optiikalla säädetään valon ominaisuuksia, tarkkuutta, määrää, jne. Seuraavaksi valo jatkaa kameran sisään ja törmää CCD-kennoihin , ( Charge-Coupled Device ) jotka muuttavat näkyvän valon sähköiseksi signaaliksi. Muututtuaan sähköksi, signaali jatkaa matkaa kameralta nauhuri osaan, jossa signaali tallennetaan joko analogisesti tai digitaalisesti nauhalle. Mikäli kyseessä on digitaalinen järjestelmä, niin kennojen jälkeen signaali siirtyy AD muuntimelle jossa analoginen signaali muutetaan digitaaliseen muotoon.

Panasonic AJ-D400E. Punainen = optiikka. Vihreä = kameraosa. Sininen = nauhuriperä. Violetti = etsin.

Sony DSR-PD170P

1   Optiikka

Optiikka on lopputuloksen kannalta kaikkein ratkaisevin yksittäinen tekninen osatekijä. Optiikan lait vaikuttavat suoraan riippumatta käytetystä kamerasta tai tallennusformaatista. Optisia virheitä ei voi jälkikäteen korjata, toisin kuin esimerkiksi, jossain määrin, valkotasapainoa tai kuvan valoisuutta.

Punainen = tarkennusrengas. Vihreä = polttovälinvaihtaja. Sininen = aukonsäätö. Violetit viivat kuvaavat kuvan kulkua optiikan läpi CCD kennoille, risteyskohtaa kutsutaan polttopisteeksi.

1.1   Tarkennus

Tarkennuksella säädetään kohteen ja polttopisteen välinen etäisyys oikeaksi. Tarkennus alue on rajallinen, eli lähin normaali tarkennusetäisyys on kamerasta riippuen n. 50-100cm ja kaukaisin on ∞ eli ääretön.

Eri kameroissa tarkennus toimii teknisesti eri tavalla. Isoissa, paremmissa, kameroissa optiikan ulointa rengasta käännetään fyysisesti ja optiikan uloin linssi/linssiryhmä liikkuu suhteessa polttopisteeseen. Pienemmissä kameroissa liikutellaan tarkennusrengasta, tarkennusrenkaassa on anturit jotka tarkkailevat renkaan liikettä ja välittävät tiedon tarkennusmoottoreille jotka liikuttavat linssiä/linssiryhmää. Tästä johtuen paras tuntuma tarkennukseen on isoissa kameroissa, niissä voi tarkennusetäisyyden katsoa optiikassa olevasta mitta-asteikosta. Pienemmissä kameroissa ei tarkennus kohtaa tiedä ennen kuin on liikuttanut tarkennusta ja näkee onko suunta oikea.

Joissain kameroissa on mahdollisuus automaattitarkennukseen, automaatti tarkennus toimii ennalta määrättyjen sääntöjen mukaan, kun jokin asia kuvassa muuttuu, automaattitarkennus muuttaa tarkennuspistettä. Automaatit ovat yleensä keskuspainotteisia, eli tarkennus säädetään kuvan keskellä olevaan kohteeseen. Automaatti tarkennus toimii nopeasti ja varmasti, mutta sen käyttöä tulee välttää koska automaattitarkennus ei ota huomioon kuvan rajausta tai muita kuvakerronnallisia elementtejä. Myös jotkin kuvaustilanteet ovat automaatille liian vaikeita, esimerkiksi verkkoaidan läpi kuvaaminen tai tilanteet joissa kuva-alan poikki pääsee kulkemaan ihmisiä, tällaisissa tilanteissa automaatti ei osaa päättää mihin tarkennus pitäisi säätää, joten tarkennus pumppaa edestakaisin. Monissa pienemmissä kameroissa on mahdollisuus käyttää automaattitarkennusta vain tarvittaessa, eli tarkennuksen ollessa käsisäätö asetuksella painetaan "Push auto" nappia jolloin automaatti on päällä ja löysättäessä palataan käsisäätöön. Eli käytännössä rajataan kuvassa tarkaksi haluttu alue kuvan keskelle ja painetaan " push auto" ja kun kuva on halutulta osin tarkka löysätään nappi ja rajataan kuva uudestaan halutuksi. Tämä on käyttökelpoinen ominaisuus, eli käytetään automaatista sen hyvät ominaisuudet, nopeus ja tarkkuus, mutta päästään eroon huonoista ominaisuuksista.

Tarkennukseen läheisesti liittyvä asia on syväterävyys. Jokaisessa kuvatussa kuvassa on vain yksi täysin tarkka piste, tämän pisteen molemmilla puolin on käyttökelpoista tarkkaa aluetta jonkin verran. Kuinka laaja tämä alue on, riippuu monesta tekijästä. Tarkennuspiste on yksi vaikuttava asia, eli mitä lähempänä kameraa tarkennuspiste sijaitsee, sitä pienempi on syväteräväalue ja vastaavasti kauemmas tarkennetussa kuvassa syväterävyys on suurempi. Asian havainnollistamiseksi tutkitaan tarkennusrenkaassa olevaa tarkennuspiste asteikkoa. Mikäli halutaan vaihtaa tarkennus esimerkiksi metristä kahteen metriin, joudutaan tarkennusrengasta pyörittämään useita asteita. Ja tarkennuksen äärettömässä päässä samalla muutaman asteen liikkeellä hallitaan valtava alue, äärettömästä kymmeneen metriin.

Oli tarkennus missä kohtaa tahansa ja syväterävyys kuinka suuri tahansa, sijaitsee täysin tarkasta pisteestä käyttökelpoista aluetta 1/3 kameran suuntaan ja 2/3 pisteen takana.

Syväterävyys

1.2   Polttoväli

Polttoväli on polttopisteen ja optiikan keskitason välinen etäisyys. Optiikan keskitaso ei tarkoita optiikan puoltaväliä, vaan se voi olla missä kohtaa tahansa joissain tapauksissa jopa optiikan ulkopuolella.

Jos polttoväli on suurempi kuin kennon tai filmin leveys puhutaan teleoptiikoista ja vastaavasti pienempi on laajakulma. Teleoptiikalla saadaan kuva ikään kuin lähemmäksi ja laajakulmalla kuvaan saadaan mahtumaan laajempi alue.

On olemassa sekä kiinteä- että vaihtuvapolttovälisiä optiikoita. Kiinteäpolttovälisissä optiikoissa ei kuvan kokoa pysty muuttamaan, tällaisia kameroita ovat esimerkiksi suurin osa web-kameroista, valvontakameroista ja kamerapuhelimista. Myös elokuvakameroissa käytetään yleensä kiinteäpolttovälisiä optiikoita. Kiinteä polttovälisten optiikoiden etu on siinä että ne pystytään rakentamaan laadukkaammiksi. Vaihtuvapolttoväliset optiikat ovat aina kompromissi laajakulma- ja teleominaisuuksien suhteen. Vaihtuvapolttovälisiä optiikoita kutsutaan zoom-optiikoiksi . Vaikka Zoom-optiikat ovat laadultaan heikompia, niiden käyttöä puolustaa käytön helppous, ei tarvita kuin yksi optiikka kattamaan koko alue laajakulmasta teleen.

Polttoväli vaikuttaa myös kuvan syväterävyyteen, telellä syväterävyys on pieni ja laajakulmalla suuri. Videokameralla kuvatessa syväterävyyden hallintaan vaikutetaan helpoimmin juuri polttoväliä muuttamalla.

Polttoväli vaikuttaa myös kuvan syvyyteen, laajakulmalla kuvatessa kuva on syvä, kuvan sisäiset etäisyydet ovat suuria. Telellä kuvatessa kuva kutistuu, kuvan sisäiset etäisyyden ovat pieniä.

Laajakulma	Tele

Polttovälin muuttamista kesken kuvan, eli optista-ajoa , kutsutaan zoomaukseksi. Edellä kuvatut, kuvan luonteeseen vaikuttavat, asiat tekevät zoomauksen käytön melkein kielletyksi, ainakin sen käyttöä pitää todella harkita. Tele ja laajakulma vaikuttavat myös kuvan sisältöön ja luonteeseen. Laajakulma on avara, ilmava, kuvassa on tilaa. Tele tuo kuvaan tiivistä tunnelmaa, kuva on ahdas. Jos pelkästään halutaan lähemmäksi kohdetta kesken kuvan, on ajo liikuttamalla kameraa ainoa oikea ratkaisu. Jos taas halutaan tiivistää tunnelmaa, voidaan zoomausta käyttää. Zoomaaminen ilman tarkoitusta on virhe, ihan samalla tavalla kuin epätarkka kuva, kaiken lisäksi se näyttää amatöörimäiseltä.

1.3   Aukko

Aukko määrää optiikan läpi kulkevan valon määrän. Aukko esitetään ns. f-luvulla. Luku ilmaisee polttovälin suhdetta käytetyn aukon läpimittaan ja se merkitään usein tyyliin f:2.8 tai f/2.8. Pienempi luku merkitsee siis suurempaa aukkoa, enemmän valoa kennoille, ja suurempi luku pienempää aukkoa, eli vähemmän valoa.

Aukon säätö tehdään kuvaa katsomalla, kuvan pääkohteiden tulee näkyä kunnolla mutta kuva ei saa palaa puhki. Aukko on liian pieni jos kuvan tummista osista ei löydy sävyjä ja liian suuri mikäli kuvan vaaleista alueista ei löydy sävyjä, eli kuva palaa puhki. Usein joudutaan tekemään kompromissi aukon valinnassa. Aukko säädetään aina pääkohteen ja tarinan kannalta oleellisen mukaan, jolloin jokin kohta kuvassa palaa puhki. Pyritään rajaamaan tämä puhki palanut kohta mahdollisimman pieneksi tai kokonaan pois kuvasta, tietenkään unohtamatta kuvan rajaamisen sääntöjä. Toinen vaihtoehto on lisätä pääkohteeseen valoa ja saadaan koko kuva-alan valoisuuseroja pienemmäksi jolloin voidaan pienentää aukkoa ja näin päästään eroon häiritsevästä kuvan puhki palamisesta.

Säätämisen apuna on zeepraraidoitus , eli kameran etsimeen tulee raidoitus joka näyttää kennoille saapuvan valomäärän. Raidoitus ei näy muualla kuin etsimessä, ei monitorilta kuvaa tarkkailtaessa eikä se myöskään siirry nauhalle. Zeepran tasoja on erilaisia, yleisimmät ovat 100% ja 70%. 100% :nen tarkoittaa sitä että signaalitaso menee raidoitetulta alueelta yli annettujen arvojen, eli kuva palaa puhki. 70% :sta zeepraa käytettäessä raidoitetulla alueella on vielä sävyjä kuvassa, kuva ei pala puhki. Kuvatessa tulee tietää mikä zeepran taso on käytössä, joissakin kameroissa tason voi valita. 100% zeepran ollessa kyseessä ei kuvan pääkohteessa saa olla raidoitusta, 70% raidoitusta käytettäessä pitää kuvan pääkohteen kirkkaimmissa kohdissa olla raidoitusta.

Aukko vaikuttaa myös syväterävyyteen, suurella aukolla (esim. f/2.8) kuvatessa syväterävyys on pieni ja pienellä aukolla (esim. f/16) syväterävyys on suuri. Valokuvakameralla kuvatessa, jolloin taltioidaan pysähtyneitä kuvia, hallitaan syväterävyyttä parhaiten juuri aukon valinnalla, eli pelataan valotus ajan ja aukon suhteella eli filmille tulevan valon määrä pysyy vakiona. Video ja elokuvaa kuvatessa taltioidaan liikkuvaa kuvaa, jolloin aukon valinnalla on hankala vaikuttaa syväterävyyteen koska käytännössä valotus aika on vakio, jos aikaa nopeutetaan tai hidastetaan myös liike kuvassa hidastuu tai nopeutuu. Jotta kameran kennoilla tulevan valon määrä pysyy vakiona ainoaksi vaihtoehdoksi jää valon määrän lisääminen tai vähentäminen. Eli on paljon helpompi vaikuttaa syväterävyyteen siirtämällä kameraa ja vaihtaa polttoväliä, kuin alkaa rakentamaan valoja kokonaan uusiksi.

1.4   Back focus

Back focuksella säädetään polttopisteen ja kennojen välinen etäisyys oikeaksi. Back focus löytyy vain vaihdettavilla optiikoilla olevista kameroista. Sitä tarvitaan optiikan ja kameran kalibroimiseen, eli eri optiikoilla on polttopiste eri kohdissa ja matka polttopisteestä kennoille pitää säätää jokaisen optiikan kanssa erikseen. Jos back focus ei ole säädetty oikein niin kuva ei pysy tarkkana polttoväliä vaihdettaessa.

Back focus säädetään seuraavalla tavalla. Asetetaan kamera jalustalle noin 3-5 metriä kohteesta. Tarkennetaan kuva polttovälin ollessa teleasennossa, ihan normaalisti ja sen jälkeen avataan kuva laajakulma asentoon ja sitten tarkennetaan kuva säätämällä back focus renkaasta, ei kosketa normaaliin tarkennukseen. Back focuksen säätämiseen on olemassa apuna alla olevan kuvan kaltainen säätötaulu, säätäminen onnistuu ilman tauluakin mutta on paljon hankalampaa.

Aina ennen kuin alat säätämään back focusta , tarkista ettei makro ole päällä, on paljon helpompi ottaa makro pois päältä kuin säätää back focus .

1.5   Makro

Optiikassa oleva makro-ominaisuus mahdollistaa kuvaamisen lähellä kameraa olevia kohteita. Eli optiikan toiminta alue on varsinkin lähimmässä tarkennusetäisyydessä rajallinen, n. 50cm- 100cm. Jos halutaan kuvata tätä lähempänä olevia kohteita joudutaan käyttämään makroa . Makroa käytettäessä tulee ottaa huomioon, että tällöin ei voi polttoväliä muuttaa. Myös syväterävyys on makroalueella todella pieni. Jos kohde liikkuu, kuvataan esimerkiksi muurahaista, on tarkennus helpointa tehdä kameraa liikuttamalla. Eri kameramalleissa makroalueen käyttö on erilaista, joissain pienemmissä kameroissa makro alue on päällä automaattisesti, sen huomaa vain siitä että polttoväliä ei voi muuttaa, joissain myös tarkennus on oltava automaatilla jotta makro toimisi. Isommissa kameroissa makrolla on erillinen kytkin josta makron saa päälle.

Punainen = Makro -kytkin. Vihreä = Back Fokuksen säätöruuvi

2   Kamera

Kamera osassa näkyvä valo muutetaan sähköiseksi signaaliksi. Tämän tekee CCD-kenno , valoherkkä puolijohdekenno. CCD-kenno muodostuu pikseleistä . Halvemmissa kameroissa on vain yksi kenno ja kalliimmissa kameroissa kolme kennoa. Yksikennoisissa kameroissa on jokaisen pikselin edessä suodin joka määrää juuri sen pikselin käsittelevän värin. Suotimien värit ovat Punainen, vihreä ja sininen, eli tästä saadaan RGB ( Red , Green, Blue ) signaali. Kolmikennoisissa kameroissa valo jaetaan ennen CCD-kennoille saapumista prismalla kolmeen väriin ja jokainen kenno käsittelee vain yhtä väriä. Kolmikennoisten kameroiden etu tulee esiin parhaiten värierottelussa, koska jokainen kenno hoitaa vain yhden värin ja nämä värit pidetään erillään mahdollisimman pitkään signaalitiellä.

2.1   Valkotasapaino

Valkotasapaino tarvitaan kameroissa säätämään kuvan väri oikeaksi. Värilämpötiloja käsitellessä käytetään Kelvin asteikkoa. Auringonvalon värilämpötila on 5600° K ja normaali hehkulamppu 3200° K. Edellä kuvatut värilämpötilat ovat keskiarvoja ja ne ovat standartoitu , todellisuudessa esimerkiksi auringonlaskun ja nousun aikaan värilämpötila on lähellä 3000° K ja joulu-tammikuussa napapiirin pohjoispuolella keskellä päivää valo on todella sinistä, kylmää jopa yli 12000° K. Saman luokan värinvaihtelua on myös keinovaloissa.

Videokameroissa on valmiit suotimet, joilla korjataan valon värilämpötila oikeaksi. Nämä suotimet korjaavat valon WhiteBalance kytkimen ollessa Preset asennossa.

Valkotasapaino väärin, Kuvattu keinovalossa (3200° K) - luonnonvalo asetuksella (5600° K)	Valkotasapaino oikein Kuvattu keinovalossa (3200° K) - keinovalo asetuksella (3200° K)

Kameroihin voidaan myös ottaa korjattu valkobalanssi. Joka saadaan muistiin A tai B muistipaikkaan. Korjattu valkobalanssi otetaan joko harmaakortista tai valkoisesta paperista. Kohdistetaan kamera valkoiseen paperiin, painetaan AWB kytkintä jolloin kamera alkaa tutkia kuvaa, kun kamera on saanut värilämpötilan korjattua etsimeen tulee ilmoitus AWB A tai B OK. Molempiin muistipaikkoihin voidaan ottaa oma valkobalanssi ja ne toimivat toisistaan riippumatta.

Pienemmissä kameroissa on valmiit asetukset keino- ja luonnonvalolle sekä niihin voidaan myös ottaa korjattu valkobalanssi, alla niitä kuvaavat, yleisesti käytössä olevat symbolit.

Keinovalo	Luonnonvalo	Muistipaikka, korjattu valkobalanssi

Myös täysin automaattista valkobalanssia voidaan käyttää, eli kamera korjaa kokoajan värilämpötilaa. Tämä on käyttökelpoinen esimerkiksi siirryttäessä kamera-ajolla ulkoa sisälle, valkobalanssi korjautuu tasaisesti.

2.2   Suljinaika

Videokameroissa järjestelmän rajaama todellinen valotus aika on 50 kuvaa sekunnissa. Kameroista löytyy kuitenkin suljinajan säätö (shutter speed). Järjestelmä tallentaa nauhalle 50 kuvaa sekunnissa riippumatta suljinajan säädöistä. Mikäli käytetään nopeampaa suljinaikaa, kennot eivät ota hyötykäyttöön valoa kokoajan, vaan kennot ikäänkuin menevät pois päältä hetkeksi. Eli jos kuvassa on liikettä niin tämän hetken aikana tapahtunut liike jää taltioimatta ja kohde ilmestyy uudestaan kuvaan kun kenno tulee uudestaan aktiiviseksi. Tästä seuraa että kuvassa ilmenee nykimistä, tämä tulee esille esimerkiksi koskea kuvatessa, vesi "elää" luonnottomasti. Kuva on kyllä tarkka mutta ei luonnollisen näköinen.

Normaalitilanteessa nopeita suljinaikoja pitää käyttää harkiten, mutta mikäli tarvitaan pysäytyskuvaa on nopeiden suljinaikojen käyttö perusteltua, tällöin saadaan terävä pysäytyskuva.

2.3   Gain

Gain on sähköistä valonvahvistusta. Kennoilta saatavaa signaalia vahvistetaan sähköisesti. Tämä tuo kuvaan kohinaa, tästä syystä gainin käyttöä tulee välttää. Joitain tilanteita on joissa gainin käyttö on perusteltua, eli valonmäärää ei pystytä lisäämään ja kuitenkin on pakko kuvata.

3   Nauhuri

Kameroiden nauhuriosa toimii materiaalin tallentimena. Kuvatessa nauhurin kannalta huomioon otettavia asioita on aika vähän. Editointia silmällä pitäen kannattaa jokaisen otoksen alkuun ja loppuun nauhoittaa häntää, eli ylimääräistä kuvaa jota ei ole tarkoituskaan käyttää mutta se helpottaa editointia.

3.1   Aikakoodi - Timecode, TC

Aikakoodi on nauhalla oleva, jokaisen yksittäisen framen yksilöivä tieto. Se on muotoa 01:23:45:12 ( tunnit:minuutit:sekunnit:framet ). Kuvatessa on huolehdittava aikakoodin jatkuvuudesta, yhtenäinen aikakoodi vähentää ongelmia editointivaiheessa huomattavasti.

Kotivideoformaateissa (VHS ja 8mm) ei aikakoodia ole, joistain S-VHS ja Hi8-nauhureista se löytyy. Kaikissa ammattilaisformaateissa on aikakoodi. Halvimmissa DV- ja DVCAM-kameroissa on aikakoodi mutta sitä ei pysty säätämään, se nollautuu aina laitettaessa uusi kasetti kameraan tai mikäli kamera ei löydä entistä aikakoodia. Eli jos kesken kuvauksen nauhaa kelaa eteenpäin niin pitkälle että kasetilla on tyhjää, ja uusi kuvaaminen aloitetaan siitä, alkaa aikakoodi nollasta, tämä aiheuttaa editointivaiheessa ongelmia. Tästä syystä nauhat olisi hyvä pohjata ennen varsinaista kuvausta, eli kuvata nauha kertaalleen alusta loppuun linssisuoja paikallaan tai palkit (color bars) valittuna. Kalliimmissa kameroissa voidaan aikakoodia käsin säätää, eli se voidaan laittaa alkamaan mistä lukemasta tahansa. Tätä käytetään usein nauhojen merkitsemiseen, jutun ensimmäinen nauha merkitään 01:00:00:00, jutun toinen nauha 02:00:00:00 ja niin edelleen.
Pohjustaessa kasettia valitse TC asetuksista käyttöön "PRESET" jolloin kamera jyrää nauhalla mahdollisesti olevan aikakoodin. Valmiiksi, yhtenäisellä aikakoodilla, pohjustettuun kasettiin kuvatessa "REGEN" jolloin kamera ei korvaa aikakoodia uudella.

Aikakoodin juoksemiseen on kaksi tapaa FreeRun ja RecRun , eli FreeRun tarkoittaa että aikakoodi jatkaa kulkuaan riippumatta siitä onko nauhoitus käynnissä ja RecRun aikakoodi pysähtyy aina kun nauhoitus keskeytyy ja jatkaa tästä kohdasta kun nauhoitus alkaa uudelleen. FreeRun tapaa käytetään silloin kun käytetään useampaa laitetta taltioimaan samaa tapahtumaa. Ja jossain vaiheessa yhdistetään nämä eri laitteilla otetut taltioinnit keskenään, pystytään pelkästään aikakoodin perusteella löytämään samat kohdat. Esimerkiksi kuvataan videolle ja otetaan ääni talteen aikakoodi-Datille .

4   Kamerajalusta

Kuvaaminen voidaan tehdä joko käsivaralta tai jalustalta. Kamerajalustan käyttöä ei voi liikaa korostaa, se on itsestäänselvyys ammattimaisessa videokuvauksessa. Käsivarakuvausta käytetään ainoastaan kerronnan välineenä, mutta mikäli käsivarakuvaus ei tuo tarinaan mitään oleellista uutta on jalustan käyttäminen ainoa vaihtoehto.

Kamerajalustan pääosat ovat kolmijalka ja kinopää. Näiden lisäksi jalustaan kuuluu adapteri jolla kamera saadaan kiinnitettyä.

Punainen = kinopää. Vihreä = operointikahva. Sininen = kolmijalka. Violetti = lattiakolmio (spider).

Adapterit, joilla kamera kiinnitetään jalkaan. Punainen = jalan osa (plate, pleitti). Vihreä = kameraan kuuluva osa, (lintulauta). Mikäli irroitat osat toisistaan, kulkee lintulauta kameran mukana ja pleitti jalan mukana.

Jalustan optimaalisen käytön kannalta on tärkeää että jalusta on säädetty sekä kameralle että kuvaajalle sopivaksi. Kinopäässä on kolme säädettävää ominaisuutta, lukitus, jarru ja tilttauksen vastavoima. Lukitus ja jarru ovat sekä panorointiin että tilttaukseen erilliset.

Punainen = tilttauksen vastavoiman säätö. Sininen = tilttauksen lukitus ja jarru, pienempi on lukitus. Vihreä = panoroinnin lukitus ja jarru, vasemmalla lukitus oikealla jarru. Violetti = kinopäänlukitusruuvi ja vesikupla, tällä kinopää kiinnittyy kolmijalkaan ja niillä säädetään kinopää suoraan.

4.1  Säädöt

Ensimmäiseksi aseta kolmijalka tukevalle alustalle ja säädä sopivalle korkeudelle. Aseta kinopää suoraan, apuna tähän on vesikupla.

Säätäminen kameraa varten. Avaa lukitus ja jarru minimiin, tässä vaiheessa ole huolellinen ettei kamera pääse kaatumaan itsestään. Säädä adapterin suhdetta kinopäähän siten että kamera pysyy vaakasuorassa, eli etsi kameran tasapainopiste, kun tämä on löydetty lukitse adapteri ja kinopää.

Seuraavaksi säädä jalustan jarrut sekä tilttauksen vastavoima itsellesi sopivaksi, liikuttele kameraa sekä panoroiden että tiltaten , säädöt ovat kohdallaan kun kameran liikkeet ovat sujuvimmat.

Muista että jarru ei ole kinopään lukitsemista varten!

Älä koskaan jätä kinopäätä lukitsematta kameran ollessa kiinnitetty jalustaan, kun itse poistut kameran välittömästä läheisyydestä!

Avaa lukitus vain kuvauksen ajaksi!

5   Lisätietoa asiasta

Tietoa optiikasta

http://digifaq.info/digi_omat/zoom/

Pekka Rannan tietopaketti http://koti.mbnet.fi/pranta/videmat.htm

Matti Valveen makrokuvaukseen painottuvat sivut, myös teoriatietoa optiikasta http://www.kolumbus.fi/matti.valve/

Media college, perusjuttuja koko av-alasta http://www.mediacollege.com/